Sweat, baby sweat!

Hirvee lihas jumitus aamulla kun heräsin. Tätä se tiesi kun BodyPumppiin menin maanataina. Tänään sit oli vuorossa BodyJam ja sinnehän mentiin vaikka portaiden nousu tuotti jo tuskaa.
Saavuttuani salille huomasin, ettei tämä tunti ollut ainakaan yhtä suosittu kuin pumppi, joka oli ihan liian täynnä, jos multa kysytään. Toinen asia, jonka huomasin oli, että kukaan ei halua eturiviin! Mä en oikeasti tiedä mitään ärsyttävämpää kuin se etten näe ohjaajaa tai en pysty seuraamaan peilistä omia liikkeitäni. Ja miks joku haluis kattella toisen hanuria? Miehiä noilla tunneilla käy todella vähän jos ollenkaan, joten se ei kelpaa perusteluksi.

Tunti alkoi ja ohjaaja kävi liikkeitä läpi. (Olen aikoinani harrastanut tanssia, joten mulla on vertailu pohjaa.) Ja tahti Jamissa oli nopeampi, mikä on ymmärrettävää, sillä siinä tanssitaan ilmeisesti monta koreografiaa yhden sijasta. Itse olen hidas oppija ja mun pitää käydä liikkeet perusteellisesti läpi vaihe vaiheelta, jotta lihasmuisti kehittyisi. No musiikin alkaessa soimaan pysyin kyllä mukana, mutta ei se nyt varsinaisesti mitään kauista katseltavaa ollut :).
Hiki kyllä tuli ja jano. Uusi juomapullonikin alkoi törttöilemään ja vettä valui jostain reiästä lähinnä mun paidalle eikä suuhun.

Yhdessä vaiheessa tuntia alkoi jopa tuntua hyvälle kun pääsin jyvälle liikkeestä. Siis hiki ja tukala mun oli edelleen, mutta semmonen pieni kutkutus siellä rinnassa kun kokee onnistuvansa. Se oli kuitenki suhteellisen lyhytkestoinen tunne, sillä kunto meinasi loppua kun piti alkaa hyppimään. Reidet huusi hoosiannaa ja peilistä katsottuna näytin varsin löysältä...eli hypyt ei oikein kulje. Kävi mielessä, että oispa tämä jo ohi. Ihan samoja fiiliksiä en tuosta tunnista saanut toisin kuin aikoinaan pumpista. Ehkä mun kuitenkaan ei pidä arvostella ensi tapaamisen perusteella, joten harkitsen meneväni vielä uudestaan. Jospa silloin tuntuu jo paremmalta.

Nyppi muuten ihan hirveästi, kun olen taas PP (puhdas proteiini) päivällä ja jumpan jälkeen olin ajatellut käydä kaupassa ostamassa sitä pekoni filettä. Jumppa sitten venyikin hieman liian pitkäksi ja isommat kaupat tuossa matkan varrella oli menossa kiinni (en kehtaa mennä enää 5 minuuttia enne sulkemista sisään). Poikkesin sitten Siwaan, jossa oli tietenkin vain normaalia pekonia (lue kolme kertaa enemmän rasvaa). Kunnon pekoni munakas olis tehnyt poikaa tuon rehkimisen jälkeen. Tyydyin sitten graavattuun loheen ja raejuustoon. Toinen harmitus oli maustamattoman turkkilaisen jogurtin puuttuminen.
Huomenna Prismaan täydentämään varastoja, sillä mikään ei ole niin masentavaa kuin yksipuolinen ruokavalio ja jääkaappi, jossa on vain valot.